perjantai 27. helmikuuta 2015

Pauligin vanhat kahvipurkit

Nostalgiset Paulat kotiutuivat Isolaan viime syksynä Aino-mummilta, 
joka säilytti vanhoissa kahvipurkeissa sokerit, ryynit ja jauhot.
Lapsuudessani äitini leipoi lähes joka päivä, joten purkit ovat olleet kovassa käytössä.

Purkkeihin liittyykin paljon pullantuoksuisia muistoja ja tunnelmia lapsuudesta.


Oli ihana tulla koulusta kotiin, kun koko rappukäytävä tuoksui leipomuksilta.
Ja aina oli ihan varmaa, että tuoksu tuli omasta kodista.



Mummi on asunut palvelutalossa jo pitkään ja purkit olivat olleet vuosia käyttämättä.
Niihin oli pinttynyt sokeri- ja jauhojäämiä, joten pesin ne huolellisesti ennen käyttöön ottoa
ja liotin pois mummin liimaamat etiketit.


Paitsi tätä yhtä liikuttavaa etikettiä en raaskinut poistaa.


Maman lapsuudenkodista ovat myös vanhat Sorsakosken aterimet.
Jotenkin vain niillä syöty ruoka maistuu paremmalta.



Onneksi sisareni sisustusmaku on paljon fiinimpää
ja olen saanut nämä kaikki aarteet Isolaan - ihan ilman tappelua.


60-luvun Paulat, Riihimäen lasin lasipurkit ja Sorsakosket
vain ovat niin suloiset Isolan vanhassa keittiössä.


tiistai 24. helmikuuta 2015

Keramiikkaa ja poppanaa

Ruokatilan pöydällä komeilee upea iso Oksa-vati,
joka on Emmin tekemä lahja mamalle 50-vuotispäivänä.

Patsas taas on yksi kaikkiaan kolmesta 'Mantasta', jotka Emmi teki opiskellessaan
Pekka Halosen akatemiassa.






Taidokkaasti kudottu poppana-liina taas on Idan käsialaa.
Niin huolellisesti tehty.


...ja tietysti maman lempiväreistä.



Mahtavatko vadin kuviot esittää ISO-Oksaa ja MAMA-Oksaa?!


Näitä rakkaudella ja tunteella tehtyjä upeita lahjoja on ihana saada.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Jussit pikku-Duudsoneille

Poikien Jussi-sukat valmistuivat.




  Ja löysivät perille pienille Duudsoneille
Samuelille ja Oliverille.




Ovat kuulemma parkettien parhaat luistimet ikinä.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ruokapöydän tuolit

Alun perin oli tarkoitus hankkia ruokapöydän ympärille matalaselkäiset tuolit Juvin mallistosta.
Juvin tuolien hinta kuitenkin kirpaisi ja pöydän ympärille siirrettiin ensin keittiöstä kaksiväriset mäntytuolit.


Niitä on vain neljä kappaletta, joten sekaan sijoitettiin vanhat tammituolit,
jotka ovat kuuluneet Tauno-papan lapsuudenkotiin Vähä-Kyrössä.
Vaihdoimme niihin ISOn kanssa yhteistyössä vain pellavaiset istuinpäälliset.


Alla olevassa kuvassa seinällä näkyy kaksi Orvo Raatikaisen maalausta.
Vasemman puoleisen hankimme ISOn kanssa häälahjarahoillamme ja
oikeanpuoleinen on ISON isovanhempien perintöä.


Kuvista käy ilmi, että Isolan lattiat kaipaisivat jo pikaisesti ehostusta.
Vanha, kellastunut lakkaus on monilta kohdin niin kulunutta, että varsinkin olohuoneessa täytyy kävellä tosi keskittyneesti. Huolettomasti laahustaessa voi nimittäin saada ikäviä tikkuja jalkapohjiin.

Haaveissani Isolassa on ihanat,vanhanaikaiset maalatut lautalattiat,
väriltään ehkä vaaleanharmaat.

Lattian maalaus on vain niin suuri urakka, että se on lykkääntynyt vuosi vuodelta -
niin kuin monille muillekin remonttihaaveille on tupannut käymään.



Väliaikaiseksi aiottu, sekalainen tuoliratkaisu näyttää sekin jääneen melko pysyväksi.


maanantai 16. helmikuuta 2015

Ruokapöytä made by Jore

Isolan ruokapöytään liittyy kaksikin tarinaa.
Ihailin ystäviemme vastaavaa pöytää ja kävi ilmi, että isäntä itse oli tehnyt pöydän.
Hän lupasi siinä samassa, että voi hyvin tehdä Isolaankin samanlaisen.


Ilahduin kovin, mutta arvelin, että kyseessä lienee kuitenkin huulenheitto ja lupaus tuskin koskaan toteutuu.
Vaan kuinka ollakaan; eräänä päivänä ISO soitti työpaikalleni ja kysyi, että minkäskokoinen pöytä tehdään. Hän oli ystävämme kanssa juuri ostamassa pöytävärkkejä.


Pöytä valmistui tuossa tuokiossa ja se on aivan ihana - suurkiitokset Jorelle ja myös apuna olleelle ISOlle! 


Halusin pöydän paikoilleen heti se valmistutttua,
vaikka ISO oli ehtinyt sutia siihen vasta yhden kerroksen Osmocoloria.
Toisen kerroksen päätin sivellä pöytään myöhemmin itse ISOn ollessa prätkäreissulla.

Näin teinkin ja saatuani urakan valmiiksi lähdin kauppaan ja kotia jäi vahtimaan
'maman kiireapulainen' Tarva.
Ihana Tarva on 9-vuotias sileäkarvainen griffon (petit brabancon) Kennel Ninethistä.

Kaupasta palattuani kauhistuin, kun näin Tarvan kurkkivan ulos ruokatilan ikkunasta
juosten innoissaan edestakaisin vastamaalatulla pöydällä!
Vieläkin on arvoitus, miten pikkuinen koira oli päässyt pöydälle; 
tuolit kun oli siirretty sivuun maalausurakan tieltä.
  
Ei auttanut muu kuin odottaa, että maali kuivuu ja hioa ja maalata pöytä uudelleen.


Sopivasta kulmasta katsottaessa pöydän pinnalla näkyy kuitenkin vieläkin Tarvan pienet tassun jäljet.


Isolasta löytyy muitakin Tarvan tuunaamia huonekaluja.
Niistä lisää myöhemmin.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää Ystävänpäivää

Hyvää Ystävänpäivää
näiden ystävältä saatujen
suloisten helmihyasinttien kera!

torstai 12. helmikuuta 2015

Mustia rannekkeita

Rannekkeet ovat oivalliset asusteet silloin, kun lapaset tai sormikkaat ovat liikaa, mutta jotain 
lämmikettä tarvitaan.

Tai voihan rannekkeita pitää myös sormikkaiden tai lapasten päällä
tuomassa asuun uutta ilmettä.


Nämä pitsirannekkeet on kudottu Novitan Nalle-langasta, somisteena pari kerrosta
pörröistä lankaa kämmenosassa.


Lettirannekkeet ovat myös Novitan Nalle-lankaa.
Yleensä teen rannekkeisiin myös lyhyet peukalot, mutta näiden lettirannekkeiden saaja halusi
pelkät suorat rannekkeet.



Fiinin neidin pitsiset paljettirannekkeet ovat Novitan Chrystal-lankaa.



Rannekkeita on kiva kutoa, kun ne valmistuvat niin nopeasti.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Miniatyyriherkkuja

Emmi on leiponut täysin kalorittomia herkkuja Cernit-massasta.
Supersuloisia syntymäpäivälahjoja suloiselle Stefania-tyttöselle.

Tikkareita ja donitseja ja pikkuleipiä..
.

...ja tietysti Fazerin suklaata ja ruusukimppu...

...sekä kuppikakkuja...


... herkullisine koristeineen.

Ja kun on syönyt vatsan täyteen makeaa, tekeekin jo mieli jotain suolaista sekä raikkaita hedelmiä.


Herkullista!



perjantai 6. helmikuuta 2015

Könninkello

Isolan könninkello on maman 25-vuotislahja 1980-luvulta ja sekin on puuseppä-isäni omin käsin tekemä.
Kello tuotiin opiskelijaelämän jälkeiseen ensiasuntoomme henkilöauton katolle rakennetussa vanerilaatikossa.

Samalla reissulla maman vanhemmat saivat kuulla, että heille syntyy 
ensimmäinen lapsenlapsi elokuussa, Tauno-papan nimipäivänä.
Ja silloinhan täsmällinen esikoistyttäremme aikoinaan syntyikin.



Könninkello on uskollisesti mitannut aikaa jo yli 30 vuotta.
Välillä hiukan edistäen, välillä hiukan jätättäen.
Kello sijaitsee talon ulkoseinällä, joka ei ole sille ihan paras paikka.
Könni on vähän niin kuin pianokin; se on herkkä ilman kosteuden ja lämpötilan vaihteluille,
jotka ainakin tällaisessa vanhassa rintamamiestalossa ovat suurimmillaan juuri ulkoseinillä.


Kellossa on liikuttava tekstikin.
Jos joskus opin käyttämään kameraa paremmin, otan siitä uuden ja paremman kuvan.

 Samanlaisia könnejä Tauno-pappa teki useita, yhden Vaasan läänin maaherrallekin joskus 1980-luvulla.


tiistai 3. helmikuuta 2015

Uusi sininen sohva

Etsin tosi pitkään vanhojen sinisten nojatuolien pariksi Kaluste Kutvosen samaan sarjaan kuulunutta sohvaa.
Mutta sellaista vain ei tullut mistään vastaan. Tai yksi tuli, mutta sen oli omistaja omien sanojensa mukaan "parannellut uuden veroiseksi korvaamalla vanhat jousi- ja meriheinäpehmusteet nykyaikaisella superlonilla."
Apua! Se sohva jäi ostamatta!

Mutta taas tuli Tauno-pappa apuun. Tädilläni oli sama sohvakalusto kokonaisuudessaan ja Tauno-pappa tutkaili sohvaa aikansa, mittaili ja suunnitteli ja rakensi sitten sohvan puurungon.
Runko näytti ihan sohvan luurangolta, kun se tuotiin Isolaan vuonna 2000.
Onneksi on taitavia sukulaisia ja sohvan runko kiikutettiinkin taas Jussi-enolleni työstettäväksi.
 
Sitä samaa sinistä kangastakin, jolla vanhat siniset nojatuolit oli kolmisen vuotta aiemmin verhoiltu, löytyi varaston perimmäisestä nurkasta millilleen tarvittava määrä, "kun leikkasi kynnetkin mukaan", kertoi eno.
Niin sai sininen sohva rungon ja verhoilun lisäksi sisukset ja sielun.

 
Sohvan tunnearvo on aivan valtava.
Näistä sinisistä kalusteista, sohvasta & nojatuoleista en luovu ikinä.