Sain 60-luvulla, 2-vuotiaana, Ruotsin tuliaisena
kauniin nuken, jolle annoin nimeksi Pirjo.
Nukke oli sulkeutuvine silmineen
todella erikoinen ja hieno
siihen aikaan.
Ja mielestäni se on suloinen vieläkin,
vaikka tukkaa on lähtenyt, ripset ovat toisesta silmästä pudonneet,
peukalosta on purtu pala (koiramme pentuna) ja
kulmien ja huulten värit ovat haalistuneet.
todella erikoinen ja hieno
siihen aikaan.
Ja mielestäni se on suloinen vieläkin,
vaikka tukkaa on lähtenyt, ripset ovat toisesta silmästä pudonneet,
peukalosta on purtu pala (koiramme pentuna) ja
kulmien ja huulten värit ovat haalistuneet.
Pirjolla on alakuvassa päällään äitini kutoma mekko.
Rattaat taas on isäni tehnyt esikoisellemme Sannalle
hänen opetellessaan kävelemään.
Anelma-tätini ompeli Pirjolle
60-luvun muodin mukaisia kauniita vaatteita.
Anelma on ommellut myös kaikille tyttärillemme
- sekä kaikille suvun vauvoille -
syntymälahjaksi
- sekä kaikille suvun vauvoille -
syntymälahjaksi
tällaiset 50-luvun, aivan hurmaavat pitsimyssyt.
Anelma-tädin ompelemat vaatteet on tehty huolella
ja niinpä nukenvaatteetkin ovat kestäneet
ja niinpä nukenvaatteetkin ovat kestäneet
sekä omat että neljän tyttäreni leikit.
Ihanaa että pikku-leikkijöitä on talossa taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Isolassa, viesti vieraskirjassa ilahduttaa!