Lastenhuoneeksi taas

Voi miten äkkiä aika rientääkään.

Juuri äskenhän

siirsin aikuistuneiden tyttärien

lelut varastoon.

Vain silmänräpäys

ja

nyt taas tarvitaankin lapsille leikkihuonetta.

Niin rakkaat lapsenlapset

Miila ja Mette

saivat oman valtakunnan

Sinisestä Salongista.

Sohvalla nököttävät

80-luvulla nukkekurssilla

ompelemani Steiner-mollat

Sanna ja Ida.

Sanna oli 2-vuotias nuket tehdessäni Idaa vasta odotin.

Ihan ovat mollat näköisiään.

Mollat nojailevat

Aino-mummin nuoruudessaan

kirjomiin ihaniin pellavatyynyihin.

Nukkekoti on maman lapsuudesta.

Saimme sen siskoni kanssa joululahjaksi vuonna 1965 - muistaakseni.

Se on tehty

Vaasan vankilan työpajassa.

Nukkekotiin on olemassa

myös ihania alkuperäisiä puuhuonekaluja 60-luvulta, 

mutta niitä en ole 

varastoistani vielä löytänyt.

Sanna on tehnyt

liikuttavan kömpelöt,

siniset tuolit ja pöydän ala-asteen puutyötunnilla
mamalle lahjaksi.

Nallet ja norsut ovat 80-luvulta.
Niiden vaatteet taitavat olla lainassa Barbeilla.

Ikkunan hakasessa roikkuvat

harmaat, pienet nahkasaappaat

ovat esikoisemme Sannan

ensimmäiset talvikengät.

Tauno-pappa on tehnyt

turkoosit nukenrattaat

niinikään Sannalle

80-luvulla.

Rattaissa istuu mamalle

lapsena niin tärkeä Pirjo-nukke.

Takana olevassa korissa köllöttelee

Kaalimaan kakara Jenny - 'syntynyt' 1984.

Dinosaurukset ovat omien tyttärien

lapsuudenaikaisia leluja.

Suloinen, pieni pöytäryhmä

on taas Tauno-papan käsialaa.

Sen on aikanaan saanut esikoisemme Sanna tuliaisena.

Tarva-koira on pentuna ollessaan

nimikoinut tuolien istuinosat terävillä hampaillaan.

Ei haittaa - rakkaita muistoja nämäkin

elämän jäljet.

Fisher-Pricen vanha kassakone

on omien tyttärien lapsuudesta...

... samoin kuin kirjatkin.

Vanha kahvipannu ja vispilä taas ovat

omasta lapsuudestani 60-luvulta.

Jestas, miten paljon muistoja

näihinkin muutamiin kuviin

taas mahtui.

Toivottavasti lastenhuoneen leikeistä
jää
myös Miilalle ja Metelle
mieleenpainuvia elämyksiä.