Vanha silkkinen kastemekko pääsi taas käyttöön suvun
nuorimmaisen pienen neitosen nimiäisjuhlassa.
Tätini Anelma ompeli kastemekon 50-luvulla pojalleen Juhanille
omasta hääpuvustaan, joka sekin oli hänen itsensä ompelema.
Anelman pojan, serkkuni Juhanin jälkeen tässä puvussa kastettiin minut
 |
Mama äidinäidin sylissä |
ja siskoni Sirpa
 |
Maman vanhemmat ja pikkusisko |
sekä moni muu kymmenistä serkuistani
sekä myös Juhanin isän suvun puoleisista vauvoista.
Myös kaikki neljä tytärtämme on kastettu tässä kastemekossa.
Onnekseni tätini lahjoitti tämän tunnearvoltaan korvaamattoman
mekon ihan ikiomakseni 80-luvulla.
Luonnollisesti puku oli käytössä myös ensimmäisen lapsenlapsemme Miilan nimiäisjuhlassa.
Kastemekon historiasta kertovaan albumiin liimataan uusi kuva
mekon viimeisimmästä käyttäjästä suloisesta Mette-vauvasta.
Ja kaunis kastemekko jää arvostettuna aarteena odottamaan taas seuraavaa käyttäjäänsä.