Vanha silkkinen kastemekko pääsi taas käyttöön suvun
Tätini Anelma ompeli kastemekon 50-luvulla pojalleen Juhanille
omasta hääpuvustaan, joka sekin oli hänen itsensä ompelema.
omasta hääpuvustaan, joka sekin oli hänen itsensä ompelema.
Anelman pojan, serkkuni Juhanin jälkeen tässä puvussa kastettiin minut
Mama äidinäidin sylissä |
ja siskoni Sirpa
Maman vanhemmat ja pikkusisko |
sekä moni muu kymmenistä serkuistani
sekä myös Juhanin isän suvun puoleisista vauvoista.
sekä myös Juhanin isän suvun puoleisista vauvoista.
Myös kaikki neljä tytärtämme on kastettu tässä kastemekossa.
Onnekseni tätini lahjoitti tämän tunnearvoltaan korvaamattoman
mekon ihan ikiomakseni 80-luvulla.
Onnekseni tätini lahjoitti tämän tunnearvoltaan korvaamattoman
mekon ihan ikiomakseni 80-luvulla.
Luonnollisesti puku oli käytössä myös ensimmäisen lapsenlapsemme Miilan nimiäisjuhlassa.
Kastemekon historiasta kertovaan albumiin liimataan uusi kuva
mekon viimeisimmästä käyttäjästä suloisesta Mette-vauvasta.
Ja kaunis kastemekko jää arvostettuna aarteena odottamaan taas seuraavaa käyttäjäänsä.
Siis mikä kakku ! Marsipaanivauva oli aivan ihana ! Mutta niin on oikea vauvakin. Suloinen suukkosuu ja niin isänsä näköinen ! Ihanat kevään värit hiipineet Isolaan. Täällä samaa hommaa tekemässä...
VastaaPoistaTerveisin Pirjo
Kiitos kommentista Pirjo! Marsipaanivauva oli tosiaan ihan esikuvansa näköinen, niin suloinen! Ihanaa kun alkaa olla valoisaa; kiva vähän värittää kotia raikkaammaksi kesää odotellessa. Mukavaa viikonloppua toivotellen Päivi
VastaaPoista