Beigestä siniseen

Kevään koittaessa vaihtuu Isolassa talven vaaleus sinisiin sävyihin - kuinkas muuten.

Mielestäni sininen vain on niin kevään väri.
Se tuo mieleen jo kesän ja meren.

Rakkaus siniseen johtuu ehkä siitä, että sekä ISO että mama ovat
asuneet lapsuutensa merellisessä Vaasassa.

Keittiön pikkuruinen pöytä pukeutui kodikkaaseen ruutuun.

Pöydällä ovat ihanaakin ihanammat Arabian 140-vuotisjuhlalautaset.
Ihastuin sinivalkoisiin lautasiin heti niiden ilmestyttyä kauppoihin.

Ne oli ihan pakko saada, vaikka ne eivät mahdu edes kaappiin!

Valkoiset Taika-mukit siirtyivät vitriiniin ja framille pääsivät siniset.

Uudet Arabiat ovat sulassa sovussa vanhojen sukulaistensa
- Pekan ja Fennon - kanssa.

.

Olohuoneessakin pöydälle on levitetty siniset kaitaliinat.

Tällä kertaa poikittain.

 Emmin tekemät Manta ja Oksa-vati ovat pöydän toisessa päässä

ja Pentikin siniset lasit toisessa.

Sininen sohva raikastui keväisemmäksi valkoisilla pellavatyynyillä

ja sinivalkoisilla kukkasilla.

Tänä keväänä on aivan poikkeuksellista, että sinisyyden lisäksi

Isolassa kukkivat myös maman lempikukat Pionit.

 

Tässä vaiheessa vasta sohvatyynyissä.

Sanna ompeli keväiset kukkatyynyt yllätykseksi mamalle.

Ihana yllätys!

 Sohva on Askon Aida.

Muodoiltaan kaunis sohva, mutta kooltaan sittenkin liian massiivinen

vanhan rintamamiestalon pieneen olohuoneeseen.

Mitoiltaan sohva ei ole juurikaan suurempi kuin edeltäjänsä,

mutta selkänojan ja käsinojien korkeus saavat sen näyttämään

todellisia mittojaan massiivisemmalta.

Anelma-tädilläni olisi Isolaan juuri sopiva alkuperäinen 50-luvun sohva.

Täytynee alkaa kaupanhierontaan.

Ihana yllätys tuli postissa myös siskoltani:
hänen itsensä virkkaamat kauniit patalaput.

Käsityöläisiä koko suku!