Voi miten äkkiä aika rientääkään.
Juuri äskenhän
siirsin aikuistuneiden tyttärien
lelut varastoon.
Vain silmänräpäys
ja
nyt taas tarvitaankin lapsille leikkihuonetta.
Niin rakkaat lapsenlapset
Miila ja Mette
saivat oman valtakunnan
Sinisestä Salongista.
Sohvalla nököttävät
80-luvulla nukkekurssilla
ompelemani Steiner-mollat
Sanna ja Ida.
Sanna oli 2-vuotias nuket tehdessäni Idaa vasta odotin.
Ihan ovat mollat näköisiään.
Mollat nojailevat
Aino-mummin nuoruudessaan
kirjomiin ihaniin pellavatyynyihin.
Nukkekoti on maman lapsuudesta.
Saimme sen siskoni kanssa joululahjaksi vuonna 1965 - muistaakseni.
Se on tehty
Vaasan vankilan työpajassa.
Nukkekotiin on olemassa
myös ihania alkuperäisiä puuhuonekaluja 60-luvulta,
mutta niitä en ole
varastoistani vielä löytänyt.
Sanna on tehnyt
liikuttavan kömpelöt,
siniset tuolit ja pöydän ala-asteen puutyötunnilla
mamalle lahjaksi.
Nallet ja norsut ovat 80-luvulta.
Niiden vaatteet taitavat olla lainassa Barbeilla.
Ikkunan hakasessa roikkuvat
harmaat, pienet nahkasaappaat
ovat esikoisemme Sannan
ensimmäiset talvikengät.
Tauno-pappa on tehnyt
turkoosit nukenrattaat
niinikään Sannalle
80-luvulla.
Rattaissa istuu mamalle
Takana olevassa korissa köllöttelee
Kaalimaan kakara Jenny - 'syntynyt' 1984.
Dinosaurukset ovat omien tyttärien
lapsuudenaikaisia leluja.
Suloinen, pieni pöytäryhmä
on taas Tauno-papan käsialaa.
Sen on aikanaan saanut esikoisemme Sanna tuliaisena.
Tarva-koira on pentuna ollessaan
nimikoinut tuolien istuinosat terävillä hampaillaan.
Ei haittaa - rakkaita muistoja nämäkin
elämän jäljet.
Fisher-Pricen vanha kassakone
on omien tyttärien lapsuudesta...
... samoin kuin kirjatkin.
Vanha kahvipannu ja vispilä taas ovat
omasta lapsuudestani 60-luvulta.
Jestas, miten paljon muistoja
näihinkin muutamiin kuviin
taas mahtui.
Toivottavasti lastenhuoneen leikeistä
jää
myös Miilalle ja Metelle
mieleenpainuvia elämyksiä.
