Etsin tosi pitkään vanhojen sinisten nojatuolien pariksi Kaluste Kutvosen samaan sarjaan kuulunutta sohvaa.
Mutta sellaista vain ei tullut mistään vastaan. Tai yksi tuli, mutta sen oli omistaja omien sanojensa mukaan "parannellut uuden veroiseksi korvaamalla vanhat jousi- ja meriheinäpehmusteet nykyaikaisella superlonilla."
Apua! Se sohva jäi ostamatta!
Mutta taas tuli Tauno-pappa apuun. Tädilläni oli sama sohvakalusto kokonaisuudessaan ja Tauno-pappa tutkaili sohvaa aikansa, mittaili ja suunnitteli ja rakensi sitten sohvan puurungon.
Runko näytti ihan sohvan luurangolta, kun se tuotiin Isolaan vuonna 2000.
Onneksi on taitavia sukulaisia ja sohvan runko kiikutettiinkin taas Jussi-enolleni työstettäväksi.
Sitä samaa sinistä kangastakin, jolla vanhat siniset nojatuolit oli kolmisen vuotta aiemmin verhoiltu, löytyi varaston perimmäisestä nurkasta millilleen tarvittava määrä, "kun leikkasi kynnetkin mukaan", kertoi eno.
Niin sai sininen sohva rungon ja verhoilun lisäksi sisukset ja sielun.
Sohvan tunnearvo on aivan valtava.
Näistä sinisistä kalusteista, sohvasta & nojatuoleista en luovu ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailustasi Isolassa, viesti vieraskirjassa ilahduttaa!